Historia

Lapin asutusviranomaisten päätöksellä päätettiin perustaa yhteismetsä Varejoen-Sivakkajoen ja Kätkävaaran asutusalueen tiloille, tilojen elinkelpoisuuden parantamiseksi. Perustamispäätös tehtiin 13.12.1954.

Sitä ennen oli Lapin metsähoitolautakunnan toimesta etsitty yhteismetsäksi sopivia metsäalueita. Sopiviksi metsäalueksi valittiin Ylitornion kunnan Raanujärven itäpuolelta ns. Honkavaaran alue sekä Pellon kunnan alueelta Honkavaaraan liittyvät Korpivaaran ja Nuasvaaran alueet ja erillinen palsta Rovaniemen maalaiskunnan Typpyrän kylältä Aittavaaran alue.

Alueiden pinta-ala yhteensä 8049 ha josta arviokirjan mukaan oli metsämaata 6826 ha joutomaata 1168 haja vesiä 54ha, puuston määrä 443000 kiintokuutiometriä, vuotuiseksi kasvuksi oli laskettu 6049 kiintokuutiometriä joka oli laskettu myöskin vuotuiseksi hakkuumääräksi.

Arvioiminen saatiin päätökseen 30.7.1955 ja yhteismetsä rekisteröitiin 28.2.1956 ja siitä käytettiin nimeä Tervolan yhteismetsä.

Kun nimi ei millään tavoin viitannut yhteismetsän omistajiin päätettiin nimi muuttaa 8.5.1956 Varejoki-Kätkävaaran yhteismetsäksi. Sopimus tehtiin 30.9.1956. Tervolan osuuspankin kanssa rahavarojen ja kirjanpidon hoidosta.

Perustamisvaiheessa yhteismetsän osuuksia omistavia tiloja oli 143 ja yhteismetsä jakaantui 6000 osuuteen, tilojen yhteismetsäosuuden määrä laskettiin siten että tilan oma kasvu lisättynä yhteismetsäosuuden kasvulla saavutti tilakoon mukaan määrätyn vuotuisen kasvun.

 

Yhteismetsän johdossa oli aluksi Lapin metsänhoitolautakunnan ja lapin asutusviranomaisia puheenjohtaja Aarre Tynkkynen, Yrjö Äijälä, Voitto Saarela ja Eino Jauhola he muodostivat väliaikaisen hoitokunnan, tilallisia edusti hoitokunnassa vuonna 1956 Aarne Hesselgren ja Eino Perkaus.

1957 Kun Varejoen asutusalueen tiloille oli tehty kauppakirjat suurelle osalle niin yhteismetsän kokous valitsi edustajikseen hoitokuntaan Otto Hepoahon ja Sulo Spelmannin ja Voitto Saarela jäi pois hoitokunnasta lisäksi hoitokunnan varajäseniksi valittiin ilman täysiä valtuuksia Heikki Kylmänen ja Reino Vuokila.

2.19.1960. Hoitokuntaan valittiin varapuheenjohtajaksi Sulo Spelman ja hoitokunnan jäseniksi Heikki Kylmänen ja Jelisei Nemtsinkov Hoitokunnan apuna ollut ns. neuvottelu elin mihin kuuluivat puheenjohtajana Aarne Hesselgen ja jäseninä Aarne Leppänen.Aarne Holmsten ja Reino Vuokila lakkautettiin.Vuoden 1961 kevätkokouksessa Jelisei Nemtsinkov valittiin yhteismetsän puheenjohtajaksi, mutta mh Tynkkynen sai hoitaa puheenjohtajan tehtävää syyskokoukseen asti.

Syyskokouksessa 27.9.1961 Jelisei Nemtsinkov valittiin edelleen hoitokunnan puheenjohtajaksi, Jalmari Patja varapuheenjohtajaksi ja hoitokunnan jäseniksi Aarne Holmsten, Heikki Kylmänen ja Aarre Tynkkynen. Näin ollen yhteismetsän osakastilat olivat enenmistönä hoitokunnassa.

Jelisei Nemtsinkovin jälkeen vuonna 1969 valittiin puheenjohtajaksi Kyösti Hänninen jonka puheenjohtajuus jatkui vuoteen 2005. Tämän jälkeen puheenjohtajaksi tuli Jouko Ranta, jonka jälkeen Aino Kurtti valittiin puheenjohtajaksi, mutta hän luopui puheenjohtajuudesta kesken kauden ja hänen jälkeen puheenjohtajana on toiminut Seppo Granroth.

Hoitokunnassa on eri kausina toimineet mm. seuraavat henkilöt Ilmari Tiuraniemi,Eero Ranta,Emanuel Ranta,Pauli Tarkiainen,Vesa Jurva,Toimi Mäkimurto,Teuvo Mäkimurto,Usko Valli,Antero Launonen,Esko Tervaniemi,Pentti Rantatorikka,Juha Ranta,Matti Salminen,Esko Ranta,Aarne Ranta, Jari Koivuniemi ja Urpo Kaarninen.

 

Metsänhakkuut aloitettiin Kuusivaarasta. Leimikko yritettiin myydä pystymyyntinä, mutta hintatarjoukset oli niin huonoja että yhteismetsän hoitokunta päätti tehdä hankintakaupan jolloin saadaan parempi hinta.

Hakkuu aloitettiin 2.1.1956 ja päättyi 8.5.1956, Kurikka oy osti sahapuut ja Isomaa & Isomaa pinotavaran. Puutavara ajettiin uittovarastoon Raanujärvessä, hankaluudet jatkuivat, sillä Jolmankosken voimalaitos oli laskenut Raanujärvet veden pinnan niin alas, että jouduttiin odottamaan kolme viikkoa veden pinnan nousua koska uiton kalusto ei päässyt varastoalueelle. Veden nousua odotellessa myrsky särki puomin ja karannut puutavara jouduttiin keräämään uudelleen.

Mh Tynkkynen valvoi hankintaa ja hoiti työmaan tilitykset työnjohtajanaan Aarne Hesselgren. Paikalliselle väelle myytiin jonkin verran rakennus-polttopuita sekä raivattiin ja tasoitettiin noin 13 km talviteitä.

 

Yhteismetsän osakkaat eivät voineet osallistua Kuusivaaran hakkuisiin sillä Raanujärveltä ei saatu vuokrattua asuntoja eikä talleja hevosille, päätti yhteismetsä rakentaa omat majoitustilat,tallin ja saunan Honkavaraan rakennusvaiheen aikana huomattiin että myös kaupparakennus on tarpeellinen.

15.5.1957 otettiin yhteismetsälle 1500000 markan laina Tervolan Osuuspankista kämppien rakentamisksi,rakennustarvikkeet oli hankittu rakantamispaikalle ennen talviteiden sulaamista. 19.9.1957 oli Honkavaaran kämppien luovutus ja vastaanotto tilaisuus rakennuskustannukset kokonaisuudessaan 2650000 markkaa.

Kämpän käyttö oli suurta varsinkin varsinkin alussa kun ei ollut tietä Honkavaaraan,esim. vuoden 1960 keväänä asukkaita 66 henkilöä.Viimeinen isompi majoitusvuosi oli 1967 jolloin oli yhteismetsän oma hankintasavotta, tämän jälkeen kämppien käyttö on ollut satunnaista kuten metsänhoito, metsästys ja osakkaiden virkistyskäytössä.

Hevostalli paloi 1965 jolloin tilalle tuotiin siirrettävät tallit. Honkavaaraan rakennettiin uusi sauna/tuparakennus 2007 jolloin vanha sauna jäi pois käytöstä.

 

Vuosina 1957-1958 suoriteettiin loppuun Kuusivaaran ja ns.Honkavaaran lehdon hakkuut pystymyyntinä ostajana oli Isomaa & Isomaa, sekä harvennettiin Aittavaarassa alue joka oli pahoin tervasroson vaivaama ja tehtiin myöskin jonkin verran avohakkuuta.

 

Veitsiluoto oy osti 1959 ensimmäisen leimikkonsa Honkavaarasta leimiikko oli kämpän läheisyydessä käsittäen Tuorehonkavaaraa, Palohonkavaaraa ja kämppäkumpua,tästä alkoi Veitsiluoto oy:n pitkäaikainen kauppasuhte yhteismetsän kanssa.

 

Vuosittaiset hakkuut olivat 6000 kiintokuutiometrin luokkaa suurelta osin avohakkuita koska harvennettavia kohteita oli hyvin vähän luontaisesti uudistettavia oli jonkin verran ja ne pyrittiin uudistumaan siemenpuu hakkuilla.

Koska metsät olivat vanhoja niin niiden kasvu pientä metsien kokonaispuuston määrä laski alkuperäisetä arvoinnista 443000 kuutiometristä 30 vuodessa eli kolmannen metsätaloussuunnitelman alkuun mennessä 387000 kuutiometriin, sen jälkeen puuston kasvu alkoi lisääntyä erittäin hyvin onnistuneiden metsänuudistuksien ansiosta.

Niinpä vuonna 2002 valmistuneen metsäsuunnitelman mukaan puuston määrä oli 413600 kuutiometriä ja kasvu 9900 kuutiometriä vuodessa ja hakkusuunnite 8600 kuutiometriä.

 

Taimikonhoito töitä tehtiin 1960 noin 100 ha alueella Etu-Tupiselän eteläpäässä nykyisen Honkavaaran tien molemmin puolin. Vuosittaiset hakkuualueet olivat suuria, avohakkuita vuosittain30-100 ha niin metsänviljelytyöt olivat joka vuotisia, Kun istutustyössä menetelmänä oli riskit miehet tekivät kuokalla laikkuja ja nuoret tytöt ja pojat sekä naiset istuttivat tai kylvivät laikut.

Ensimmäinen konelaikutus tehtiin kämppäkumpuun 1962 tämän jälkeen konelaikutus oli jokavuotinen kunnes viljely aurauksesta tuli vallitseva työmenetelmä.. Auraus sopi erittäin hyvin suurelle osalle yhteismetsän maista jotka olivat paksun humuskerroksen peitossa tämän menetelmän ohitti 1990 luvulla pakkopyöritteiset metsä äkeet maisemallisista syistä.

Metsänviljelyjä taimikonhoitotöihin on osallistunut yhteismetsän osakkaita heidän perheenjäseniä melkein joka vuosi alkuvuosina myöskin metsän hakkuisiin. Sellaiset metsänparannus hankkeet joihin on saatu mp-rahoitus on tehnyt Lapin piirimetsälautakunta ,omarahoitteiset hankkeet on tehty pääosin yhteismetsän omana työnä.

Olavi Nissinen Lapin piirimetsälautakunnasta teki leimikot ja mp-rahoitteiset hankkeet eläkkeelle jäämiseen saakka, sen jälkeen puh.joht. Kyösti Hänninen pääosin teki leimikot metsäsuunniteman mukaan hoiti myös viljely- taimikanhoitohankkeita. Tämän jälkeen Ylitornion metsänhoitoyhdistys on hoitanut kyseiset työt.

Taimikonhoitotöitä on ollut 1980 luvun lopusta lähtien runsaati johtuen isohkoista avohakkuista 1957 jälkeeen.Harvennushakkuita tehtiin vähissä määrin 1980 luvulla ja niiden määrä on lisääntynyt vuosittain tähän asti.

 

Kun yhteismetsä perustettiin niin se oli vailla tieyhteyksiä kaikkiin teihin, niinpä hoitokunta päätti rakennuttaa metsätien Tammisaajosta Honkavaaran kämpälle. Tien tekijäksi valittiin Rovaniemen metsänparannus piiri, tiesuunnitelma tehtiin ripeästi mp-rahoitus saatiin 18.11.1960.

Tie oli valmis ja luovutettiin yhteismetsälle 16.11.1962, tie tuli maksamaan tietuli maksaman n.9 miljoonaa mk silloista rahaa, yhteimetsän osuus oli 25 % loppu osuudesta tuli mp-avustuksena.

Tiealueen puuston poistamisen urakoi Osmo Salmisen työporukka. Metsäteiden rakentamista on tehty tarpeiden mukaan, tällä hetkellä yhteimetsässä teitä n. 50 km lisätarve on aika pieni. Kämpälle menevä tie on perusparannettu 2002-2007.

 

Metsäojituksia yhteismetsässä on tehty hyvin vähän , suot yhteismetsässä ovat pääosin hyvin karuja ja nevojen osuus on suuri, näin ollen suoluonto on säilynyt suurelta osin alkuperäisenä. Joitakin pienehköjä ojituksia on tehty mm. Kuusivaaran ympäristössä ja kämpän läheisyydessä.

Metsän lannoituksia tehtiin 1970 luvulla ns.mera rahoituksella 20ha Etu-Tupiselässä.
Metsätuhot ovat olleen pääosin myrskyjen, Manta ja Ritva myrkyt aiheuttivat jonkin verran tuhoa tuhoalue osui hakkuun alla olevaan leimikkoon joten kaatuneet puut saatiin heti korjattua.

Mauri-myrsky 1982 teki tuhoa useissa paikoissa, suurin yhtenäinen tuhoalue Hosionvaarassa jossa kaatui edellisenä vuonna harvennetty tukkimetsä 7000 runkoa, Mauri-myrskyn jäljiltä kerättiin puuta kaikkiaan 8500 kuutiota, myrskyn kaatamat puut saatiin korjattua melkein kaikki. Tykkytuhojen jäljiltä on myöskin kerätty puita mistä se on ollut taloudellisesti kannattavaa. Hirvien aiheuttamia tuhoja on ollut vähän

 

Yhteismetsän osakaskunta on ostanut yhteimetsäosuusia osakastiloiltaan noin 1000 osuutta, ja Varejoki-Kätkavaaran alueellta osakastiloja 9 kpl. Yhteismetsän kämppien säilyttämisestä on tehty 30 vuodeksi on tehty museoviraston kansa sopimus joka umpeutuu piakkoin.

Eräistä luonnonsuojelullisesti arvokkaista kohteista on tehty korvausta vastaan sopimus 30 vuodeksi joka umpeutuu myöskin lähivuosina. Keskiaavan turvetuotanto alueelle on vuokrattu muutaman hehtaarin alue.

Yhteismetsä on toimiaikanaan järjestänyt osakkaille virkistystoimintaa kuten marjaretkiä, tehtaisiin tutustumisia, teatteri matkoja,Kemistä pienen laivamatkan sekä Honkavaarassa kokoontumisia ja talkoo retkiä.